Sädehoitokokemus on nyt takanapäin, se supistui yhteen kertaan, enempää ei kuulemma tarvittu, hyvä niin. Eihän se kovin miellyttävä kokemus ollut kun nenän kautta tungetaan putkea keuhkoihin, mutta onneksi tosiaan se yksi kerta riitti.

Muuten jatketaan edelleen Xeloda-hoidolla, koska siitä en ole saanut käytännössä mitään sivuvaikutuksia. Tosin ei se kovin hyvin tehoa, olen löytänyt taas uuden patin, joka varmaankin on uusi etäpesäke. Samaten vanha päälle tuntuva etäpesäke on mielestäni kasvanut kesän aikana. Siitä huolimatta lääkäri haluaa jatkaa tällä hoidolla koska markkeri ei ole kuitenkaan noussut ja tämä ei rasita maksaa samanlailla kuin muut sytostaatit. No näillä mennään, vaikka itse olisin ollut valmis kokeilemaan jotankin muutakin hoitoa.

Muuten olo on nyt kohtuullinen, ainoa mikä harmittaa on ainainen väsymys. Mitään ei oikeastaan jaksa tehdä, kävelyllä kun käy niin hetken päästä huohottaa vaikka kuinka hiljaa liikkuisi. Siitä huolimatta täytyy yrittää joka päivä edes hiukan liikkua.

Olimme juuri miehen kanssa Tukholman risteilyllä, vähän muutakin kuin tätä kotona oloa ja potemista. Sanottava on kyllä että aika rauhallisissa merkeissä tuo meni, ei oikein jaksa juhlia ja valvoa, mutta olihan se ihan mukavaa vaihtelua arkeen ja hyvää ruokaa laivalla. Tosin siitäkin on mennyt hiukan hohto, kun ei jaksa syödä kuin pieniä annoksia kerrallaan, ei puhettakaan mistään pitkän kaavan mukaan alku- ja jälkiruokineen.