Taas yksi Caelyx takanapäin, eli sillä jatkettiin edelleen. Markkeri oli hiukan tippunut edellisestä, joten lääkäri oli sitä mieltä ettei hoitoa kannata tässä vaiheessa lähteä vaihtamaan ja hyvä niin, koska tässä hoidossa sivuvaikutukset ovat jääneet melko pieniksi ja hoidot ovat neljän viikon välein, elämä on muutakin kuin sairaalassa ravaamista. Eihän tuo hoidon teho toki hirveästi vakuuta, mutta kun markkerin nousu on pysähtynyt niin täytyy yrittää uskoa että syövän leviäminen on myöskin topissa, ehkä se on tässä vaiheessa kuitenkin hyvä tulos, kun kerran varsinaista paranemista ei enää luvata. Kaikkein mieluiten olisin toki kuullut että markkeri on tullut alas reilusti, mutta kun se ei ole minun tahdostani kiinni... Välillä tuntuu vaikealta kaivaa positiivisuutta esiin, ehkä tuo edellinen hoitoväli oli taas pahin kun takana oli toistuvat markkerin nousut, eilinen pienoinen lasku oli kuitenkin parempi kuin ei mitään, jospa se hoito kumminkin tehoaa.

Ensi viikolla alkaa sitten harrastukset toden teolla; ranskaa, entisöintiä ja jumppaa voimien mukaan. Mukavaa kun tulee pitkän kesän jälkeen jotakin säännöllistä päiväohjelmaa muutamalle päivälle, saa vähän ryhtiä tähän olemiseen. On tosin hyvä ettei ole aina mitään pakollista menoa (kuten töihinlähtö), viime yökin meni valvoessa aamukuuteen, en tiedä oliko se kortisoni vai mikä piti valveilla, toivottavasti ensi yönä saa nukuttua. Nyt aion kuitenkin ottaa pienet päivätorkut koska yöuni jäi tosiaan muutamaan aaamutuntiin.