Kuten arvata saattoi maksa-arvot ja syöpämarkkeri jatkaa nousuaan, joten hycamtin ei siis tehoa pätkääkään. Nyt päädyttiin kokeilemaan pillereinä kotona otettavaa Xelodaa, sitä en vielä ole tässä vuosien varrella saanutkaan. Se on tarkoitettu lähinnä paksusuolensyövän, rintasyövän ja muistaakseni keuhkosyövän hoitoon, joten koska sitä ei ole määritelty munasarjasyövän hoitoon, saan siitä vain Kelan peruskorvauksen, tämä ensimmäisen jakson satsi maksoi minulle yli 300 euroa! Jos minulla olisi joku noista ensinmainituista syövistä maksaisin pillereistä 3 euroa, aika huima ero. Haluan kuitenkin nyt tätäkin kokeilla ja minulla on onnekseni sairaskuluvakuutus, tosin alkaa olla hilkulla että maksimi korvausraja tulee täyteen, mutta onhan se tämän reilun 14 vuoden aikana maksanut itsensä ihan kiitettävästi takaisin, kerrankin on vakuutuksesta ollut hyötyä. Se hyvä puoli tässä lääkkeessä on että en ole sitä ennen saanut, joten syöpäsolut eivät ole ainakaan siihen tottuneet tai kehittäneet resistenssiä, sitä en tiedä kuinka yleistä tämän käyttö munasarjasyövässä on, mutta en kuitenkaan ole ainoa joka tätä täällä TAYS:ssa on saanut. Kai se vain on niin että kun vaihtoehdot ovat vähissä niin kokeillaan, kunhan nyt maksa-arvot eivät nousisi liikaa että tämäkin joudutaan lopettamaan. Sen jälkeen ei taida olla enää mitään... Maksan toimimattomuuden huomaa nyt selvästi, kun iho kutisee ihan koko ajan, hiukan helpottaa antihistamiinilla, jota lääkäri kehoitti ko vaivaan käyttämään. Muuten ei mitään ihmeellistä olossa tunnu, vielä ei ole tullut sytosta mitään pahoinvointiakaan, tosin nyt vasta kolmas päivä aloituksesta. Tätä Xelodaa otetaan siis 14 vrk 5 pilleriä aamulla ja illalla, sen jälkeen viikon tauko ja sama alusta. Toki siinä välissä otetaan verikokeet ja katsotaan voiko seuraavan kuurin aloittaa, täytyy vain toivoa että pystyn jatkamaan edes jonkun aikaa. Tosin lääkäri sanoi että tutkimusten mukaan tämän vaiheen syöpähoidoilla ei elinaikaennustetta paranneta kuin kuukauden tai pari, mutta on se kuukausikin pitkä aika ja jos ei isompia sivuvaikutuksia tule niin kyllä minä mieluummin otan hoidot kuin olen ilman.

Homeopaattisista hoidoista en tuolla sairaalassa maininnut yhtään mitään, koululääketiede kun ei kovin myönteisesti suhtaudu näihin hoitoihin. Sitä paitsi homeopaattisten lääkkeiden pitoisuudet ovat niin pieniä että niitä ei kaiketi pystytä edes mittaamaan, joten mitään haittaa niistä ei pitäisi olla. Se vaikutusmekanismi onkin aika mystinen eikä oikein järjellä käsitettävä, katsotaan nyt onko vaikutusta. Minulle on yksi ja sama tehoaako sytostaatti vai homeopaattiset valmisteet kunhan joku tehoaisi. Optimistina uskon ettei peli vieläkään ole ihan menetetty. Viime viikolla tuli Teemalta mielenkiintoinen juttu "Mielen salattu voima" jossa käsiteltiin mm placebo lääkkeiden vaikutusta ja yleensäkin mielen vaikutusta ihmisen hyvinvointiin, eli jos kaikki toivo viedään niin paraneminen heikkenee ja toisaalta niin kauan kun jaksaa uskoa paranemiseen se voi tapahtuakin. Tätä yritän nyt itselleni toitottaa, koska niinhän se on että niin kauan kuin on elämää on toivoakin!